Jäänmurtamista ja lopunalkua

Viime perjantaina kävimme viimeisellä koulun järjestämällä retkellä Abashiriin. Siellä kävimme katsomassa joutsenia, jäänmurtajalla, museossa ja lumifestivaalilla. Museo oli perus kamaa, jäänmurtaja oli ihan kiva kokemus vaikka kylmää olikin. Lumifestivaali oli käytännössä yksi liukumäki pari lumiveistosta ja muutama moottorikelkka-ajelu. Seuraavana päivänä eli lauantaina lähdimme hoitamaan asioita kaupungille. Sain vihdoin lähetettyä muuttotavarapaketin Suomeen, paketilla painoa tuli kevyet 14,6kg. Kävimme myös kännykän kohtaloa selvittelemässä, mutta siitä ei vielä oikeen tullut mitään. Lauantai iltana saimme myös vihdoin ja viimein räiskittyä uudeksivuodeksi ostetut ilotulitteet. Ilotulitteet räiskittiin koska maanantaina lähtee Mongolian vahvistus takaisin kohti kotiaan. Mitään muuta kummallista ei ole tapahtunut ja jäljellä enää on jonkinverran asioiden hoitamista kuten tavaran myyntiä, netin katkasua ja kännykän pois saantia.

Tähän loppuu tämä blogi ja päivityksiä ei enempää tule. Kuvia saattaa vielä nettiin tulla mutta sekään ei ole varmaa

Sapporon lumifestarit

Viime sunnuntaina lähdimme hirmu aikasin (7:30) ensin kohti koulua jossa tapasimme opettajamme jonka jälkeen lähdimme kohti Kitamin linja-autoasemaa. Asemalta lähdimme 8:20 bussilla kohti Sapporoa. Sapporossa ensimmäinen tavoite oli löytää lokero puolalaisvahvistuksen matkatavaroille. Sen jälkeen menimmekin jo syömään pihviravintolaan. Syönnin jälkeen matkasimme hotellille mikä oli halpa mutta siitä huolimatta ihan kelpo paikka ofuroineen, mikä tulisi olemaan hyvä asia kylmän päivän päätteeksi. Pienen hengähdystauon jälkeen lähdimme kaupungille katsomaan lumi- ja jääveistoksia. Sää ei vain oikein ollut mitä parhain koska lunta satoi kokoajan, ei paljoa, mutta tarpeeksi ollakseen ärsyttävää. Myöskään Sapporon teiden kunnossapito ei oikein ole kohdallaan, niin rämpimiseksihän se meni. Veistosten jälkeen menimme syömään yakiniku paikkaan jonka jälkeen raahauduimme hotellille. Kylvyn jälkeen kesti vielä muutama tunti ennenkuin menimme nukkumaan (n. klo 3).

Maanantai aamuna klo. 9 oli herätys koska meidän piti lähteä hotellilta klo. 10. No melko huonosti nukutun yön jälkeen oli olo hieman väsynyt. Maanantain ohjelmassa oli oikeastaan vain päämäärätöntä häröilyä (no okei oli meillä aina päämäärä) ympäri kaupungin ja kahvilassa istuskelua. Koska kaikki oli kuitenkin melko väsyneitä niin kaupoissa kiertely jäi hieman vähemmälle. Itse sain tavoitteeni täytettyä koska kävimme aseman importkaupassa hakemassa Pepperiä! Illalla hyvästelimme puolalaisen koska hän on jo nyt lähtemässä takaisin kotiinsa. Kellon ollessa noin puoli seitsemän lähdimme bussilla kohti Kitamia jossa olimme perillä hieman jälkeen yhdentoista.

Siinä meidän lumifestarit. Veistoksista on hieman vaikea mitään sen kummempaa sanoa koska kuvat sanovat sen kaiken tarpeellisen (sillä oletuksella, että niistä saa mitään selvää). Veistokset oli hienoja ja yksityiskohtaisia, eli ihan kiva käydä katsomassa niitäkin.

Uusivuosi

Aaton viettäminen hieman lässähti koska tilaamani ilotulitteet tuli kyllä perille Kitamiin mutta henkilö kenellä ne oli ei saapunutkaan paikalle. Noh lässähti se kyllä muustakin syystä. Olin flunssassa ennen sitä ja kuumettakin oli joten fiilis ei ollut kaikkein paras. Onneksi yhdellä toisella ulkkarilla oli vähän ilotulitteita jotka sitten räiskimme sen jälkeen kun olimme "kilistelleet" kuohiksella. Olihan se ihan hauskaa katsella kuinka korealainen, mongolialainen ja yksi suomalainen leikkivät lumessa kun pikkulapset ja sen jälkeen valittivat sitä kuinka kylmä oli. Koska ilotulitteita ei juurikaan ollut siirryimme tekemään lumilyhtyjä, tarkemmin sanottuna muut teki minä kattelin ja hytisin. No lumilyhtyjen jälkeen vietimme vielä jonkin aikaa mongolialaisen huoneessa jutellen schaibee. Omaan huoneeseen saavuttuani tarkastin kuumeen joka oli noussut 38, ei muuta kun nukkumaan. Siinä meikäläisen uusivuosi.

Ennen Tokioon lähtöä Kitamissa ei juurikaan ollut vielä lunta, mutta nyt sitä on satanut non-stoppina melkein viikon, niin sitä alkaa olemaan. Tähän kun lisätään se fakta, että täällä ei ole juurikaan minkäänlaista teiden kunnossapitoa niin jalkakäytävät alkavat olemaan kyllä ihan tukossa.