Shiretoko ja muuta landea

Tänä lauantaina, eli eilen, kävimme tutorimme kanssa Shiretokon kansallispuistossa. Lähdimme aikaisin aamulla yhdeksän maissa liikkeelle asuntolasta ja parin tunnin ajon jälkeen pysähdyimme ensimmäiseen näköalakohteeseen. Ensimmäisenä oli vuorossa maanalaisesta joesta tuleva vesiputous. Putouksen lähellä oli pieni myymälä jonka edustalla oli nukkuva kissa penkillä. Kissa ei liikkunut yhtään, ei edes kun sitä silitti. Aluksi luulimme kissaa täytetyksi mutta huomasimme sen kuitenkin hengittävän, eli elossa se oli sittenkin, koka myöhemmin se myös vaihtoi asentoaan. Jatkoimme matkaa putoukselta seuraavaan kohteeseen, eli Shiretokon viidelle järvelle. Järvet ovat japaninkin mittapuulla harvinaisia koska niihin ei johda jokea, vaan vesi niihin tulee maanalaisista lähteistä. Ei niin ihmeellistä suomalaisille mutta japanilaisille ne näyttivät olevan ihmeellisiä. Järvet eivät edes olleet mitenkään isoja ja muutamaa niistä en olisi edes järveksi kutsunut vaan lammeksi. Noin yhdeksänkymmenen minuutin patikoinnin jälkeen palasimme autolle ja lähdimme kohti seuraavaa etappia. Etappien välissä oli kuitenkin vielä yksi ihmetys. Tämä ihmetys oli メロヂイロオド eli melodia tie. Tämä oli pätkä tietä johon oli asfalttiin tehty uria ja muita pahuuksia jotta se auton renkaiden alla piti melodiaa. Kyllähän se toimi ja oli ihmeellinen. Seuraava varsinainen etappi oli ruokailun jälkeen paikka josta näki Venäjälle. Joku tooge se oli mutta en nimeä nyt muista. Paikalla oli kuitenkin paljon koululaisia valittamassa sitä kuinka kylmä siellä oli. Viimeinen etappi oli toisen niemen kärjen luontoalue johon osuimme juuri auringonlaskun aikaan. Hienoahan siellä oli. Kaiken tämän jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin Kitamiin johon kestikin sellaiset kevyet 2,5h eli aika myöhään palasimme ja kävimme sitten vielä syömässä jo Kitamin lempiravintolaksini muodostuneessa Ootoyassa.