Kuvia

Kuvia on lisää katottavana toisen linkin takana.

Viimesimmät kuulumiset

Elikkä Oketo reissun jälkeen ei ole ollut ohjattua toimintaa mutta omaa kivaa ollaan sitten kehitelty. Ensimmäisenä vuorossa oli japanin opettajamme synttärit, joissa päätimme sitten melko yllättäen, että menemme seuraavana viikonloppuna elokuviin. No menimmekin sitten seuraavana lauantaina katsomaan Japanilaista elokuvaa. Ryhmä koostui suomalaisista ja opettajasta ja yhdestä tutorista (Ei kenenkään meidän tutorimme...kai). Elokuva oli lasten elokuvaksi ilmoitettu fantasia pätkä. Vaikka leffa olikin kokonaan japaniksi niin yllättävän hyvin sitä ymmärsi. Vaikka elokuva sinällänsä ei ollut mitenkään kauhean kiinnostava, oli se kuitenkin yllättävän viihdyttävä. Leffan jälkeen ihmettelimme tovin sitä faktaa, että opettajamme oli kuulemma itkenyt leffan aikana niin paljon, että hänen silmiinsä sattui. (Mun mielestä leffa oli vaan liian siirappinen)

Leffan jälkeen menimme syömään jonka aikana opettaja päätti kidnapata meidät Bihorotoogelle. No mikäs siinä, kun muutakaan tekemistä ei ollut ja sääkin oli hyvä. Pienen ajelun jälkeen saavuimme toogelle eikä se ollut muuttunut mihinkään sitten viimekäynnin. Toogelta lähdimme palaamaan Kitamiin ja matkalla kävimme syömässä helkutin isot parfait. Opettaja oli ainoa kuka jaksoi koko homman edes syödä, itse tulin hyvänä kakkosena.

Lauantaisen episodin jälkeen oli maanantaina vuorossa 文化日 (kulttuuripäivä):nä ulkkareiden kokoontumisajot erään vapaaehtois avustusjärjestön jäsenen kotona. Tässä kokoontumisessa oli suomalaisten lisäksi kaksi korealaista ja kaksi uiguurin kiinalaista. Opiskelijoiden lisäksi siellä oli myös yksi meidän japanin opettajista, kuka on myös tämän järjestön "johtaja", ja hänen vaimonsa. Lisäksi porukassa oli muita tähän järjestöön kuuluvia japanilaisia ja toisen kansainvälisyys järjestön henkilö. Ohjelmassa oli syömistä ja vapaamuotoista seurustelua.

Seuraava kirjoittamisen arvoinen tapahtuma oli tänä perjantaina ollut korealaiseen ruokaan tutustumis kokoontuminen. Menimme koko suomalais vahvuudella, japanin opettajamme (siis sen kenen kanssa opiskelemme suurimman osan ajasta), lauantaisen tutorin ja kahden korealaisen kanssa Kitamin korealaiseen ravintolaan. Ruoka oli hyvää vaikkakin määräänsä nähden hieman kallista. Ruoka ei kuitenkaan kauhean "korealaista" ollut mutta hyvää kuitenkin. Ruuan jälkeen lähdimme pelaamaan biljardia. Pelasimme muutaman erän jonka jälkeen ennakko sopimuksista poiketen päätimme lähteä karaokeen. En vieläkään taipunut painostuksen alla ja tarttunut mikkiin...HAHAAA (voitin!!)

Kuvia ei vieläkään ole tullut lisää koska olen laiska, enkä jaksa luoda uutta gmail tiliä =P

Oketo

Sunnuntaina oli jälleen vuorossa ohjattua ohjelmaa ulkkareille. Suuntasimme siis helkutin aikasin aamulla (klo 8:50) bussilla Oketoon (naapuri kylä) jossa ensiksi kävimme naamailemassa padolla. Padolta lähdimmekin sitten onneksi syömään. Syönnin jälkeen oli vuorossa park golffia jonka jälkeen piipahdimme onsenissa. Onsenista lähdimme takaisin koululle.

Siinä hyvin lyhyesti viimeaikaiset tapahtumat. Tarkempaa kuvausta tulee varmaan jossain vaiheessa Samuelin blogiin. Kuvien päivityksestä sen verran, että uusia kuvia tulee sitten kun jaksan poistaa vanhimmat galleriat tilan puutteen takia.

Shiretoko ja muuta landea

Tänä lauantaina, eli eilen, kävimme tutorimme kanssa Shiretokon kansallispuistossa. Lähdimme aikaisin aamulla yhdeksän maissa liikkeelle asuntolasta ja parin tunnin ajon jälkeen pysähdyimme ensimmäiseen näköalakohteeseen. Ensimmäisenä oli vuorossa maanalaisesta joesta tuleva vesiputous. Putouksen lähellä oli pieni myymälä jonka edustalla oli nukkuva kissa penkillä. Kissa ei liikkunut yhtään, ei edes kun sitä silitti. Aluksi luulimme kissaa täytetyksi mutta huomasimme sen kuitenkin hengittävän, eli elossa se oli sittenkin, koka myöhemmin se myös vaihtoi asentoaan. Jatkoimme matkaa putoukselta seuraavaan kohteeseen, eli Shiretokon viidelle järvelle. Järvet ovat japaninkin mittapuulla harvinaisia koska niihin ei johda jokea, vaan vesi niihin tulee maanalaisista lähteistä. Ei niin ihmeellistä suomalaisille mutta japanilaisille ne näyttivät olevan ihmeellisiä. Järvet eivät edes olleet mitenkään isoja ja muutamaa niistä en olisi edes järveksi kutsunut vaan lammeksi. Noin yhdeksänkymmenen minuutin patikoinnin jälkeen palasimme autolle ja lähdimme kohti seuraavaa etappia. Etappien välissä oli kuitenkin vielä yksi ihmetys. Tämä ihmetys oli メロヂイロオド eli melodia tie. Tämä oli pätkä tietä johon oli asfalttiin tehty uria ja muita pahuuksia jotta se auton renkaiden alla piti melodiaa. Kyllähän se toimi ja oli ihmeellinen. Seuraava varsinainen etappi oli ruokailun jälkeen paikka josta näki Venäjälle. Joku tooge se oli mutta en nimeä nyt muista. Paikalla oli kuitenkin paljon koululaisia valittamassa sitä kuinka kylmä siellä oli. Viimeinen etappi oli toisen niemen kärjen luontoalue johon osuimme juuri auringonlaskun aikaan. Hienoahan siellä oli. Kaiken tämän jälkeen lähdimme ajelemaan takaisin Kitamiin johon kestikin sellaiset kevyet 2,5h eli aika myöhään palasimme ja kävimme sitten vielä syömässä jo Kitamin lempiravintolaksini muodostuneessa Ootoyassa.

Random shaibee

Näin tippuu kurssit ja kurssit tippuu näin...HEI!

Joo koulu siis alkoi ja kursseja tulee ja menee, tällä hetkellä ai kurssin lisäksi on pelkästään kielikursseja. Viime perjantaina tuli sitten koettua 300 bar ja sen jälkeen pelätty karaoke. Tunnustan jopa hymisseeni mikrofoniin stairway to heavenin tahtiin. Eipä siitä reissusta juuri sen kummempaa kerrottavaa ole, hauskaa oli ja silleen.

Ilmaisia lounaita on olemassa

Kävimme tuossa viime tiistaina Samuelin kanssa kahden koulumme opettajan (myös kippiskain jäseniä) kanssa tutustumassa paikalliseen yakiniku paikkaan. Tarkoituksena oli, että me katsomme toisen heistä tekemän sanalistan läpi. Sanalista oli yrttiteetä kuvaavia sanoja joita opettaja oli suomeksi sanakirjasta kääntänyt. Me siis tarkastimme ne ja käänsimme ne katakanoiksi. Me siis teimme tapaamisen alussa noin 10 minuuttia töitä jonka jälkeen söimme heidän piikkiinsä useamman tuhannen jenin edestä lihaa... It's nice

Muuten ei loman loppupuolella ole juurikaan tullut tehtyä mitään mielenkiintoista. Koulu alkaa taas ensiviikolla, että ehkä sitten tulee taas jotain blogattua.

I got my internetz back

Elikkä kuten otsikko sanoo sain netin takaisin kämpille. Kiitos tästä kuuluu tutorillemme Kazu-sanille. Elikkä ensimmäisen kerran sain netin tuossa viides kuukausi jolloin täyttelimme postissa tulleen sopimuspaperin yllä mainitun tutorin kanssa. Lähetin sopimus paperin firmalle ja ajattelin naivisti, että nyt homma on tehty. Ehei. Noin kuukausi siitä kun olin saanut nettiyhteyden se katkaistiin ilman mitään ennakko ilmoitusta. Syyksi selvisi, että  sopimusta ei ollut tehtykkään vielä loppuun vaan sieltä puuttui maksutapa. Noh muutaman puhelun jälkeen saimme netin toimimaan ja oletimme, että enää ei olisi sitten ongelmia koska tulleen kirjeen mukaan homma olisi hoidossa. Tai näin minulle sanottiin. Mutta eipä mitä, netti katkesi taas yhdeksännen alussa. Ongelma oli sama mikä ennenkin, maksutapa puuttui mutta mitäpä siitä mitään etukäteen ilmoittelemaan. Noh noin viikko meni kun tutori yritti ottaa yhteyttä firmaan saamatta sieltä koskaan ketään vastaamaan. Numero jonka he olivat merkanneet kännyköille oli väärä eikä siihen vastattu. Pienien ongelmien jälkeen nyt pitäisi vihdoinkin olla maksutapa valittuna...perk. Asiat voi nähtävästi tehdä helposti, vaikeasti ja japanilaisittain. 

Siinä lyhyesti seikkailuni netin kanssa. Toivottovasti siitä ei enää tule ongelmia.